Mulla on ollut muutama päivä vapaata, ja on ollut aivan ihana nauttia keväisestä auringonpaisteesta. Ollaan treenattu melko ahkerasti, sain Nyytille koepaikankin Porvooseen 25.3. Harmi kun kaikkialla on niin jäistä, että ei ole voinut vielä ulkona treenata, vaikka säät onkin ollut kohdillaan. Onneksi kuitenkin osalla treenikavereista on kausikortti samalle hallille, niin ollaan käyty sitten kimpassa treenaamassa. Bobi osti mulle myös kameraan jalustan, niin olen saanut treenejä videoitua. Tänään ulkoilutin kameraa lenkilläkin, tosin mun kuvaajantaidot on sen verran onnettomat että kirkas auringonvalo, hohtava hanki ja tummat koirat on vähän turhan haastava yhdistelmä.

Unna täytti tammikuussa kahdeksan vuotta. Maailman odotetuin koiranpentu, joka on kulkenut kanssani melkeinpä koko aikuisikäni. Avoliitto, asunnot, paikkakunnat, opiskelu- ja työpaikat ovat vaihtuneet, mutta Unna on pysynyt aina matkassa mukana. Haikeaa ajatella että Unna ei ole enää niin kamalan nuori, ja joskus meidänkin tiemme eroavat. :(

Pikku pyttykolva.

Metsäneläin.

Mrs. Camel Boots. 

Lappalainen ei sovi muotteihin. Se haluaa muovailla muottinsa itse. 

Unna muistuttaa koko ajan enemmän Taika-emäänsä:

Taika luonnetestissä vuonna 2005.

Napsin Unnasta lumessa istuskellen kuvia, kun mun takaa rupesi kuulumaan kiukkuista rähinää. Selän takana oli tällainen metsähirviö:

Sitä raivostutti kun se ei saanut runkoa katki.

On noi koirat kyllä niin yö ja päivä. En edes ajatellut bordercollien ja lappalaisen olevan _niin_ eri maata, kun Nyyti meille tuli. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Nyyti jotenkin huutaa joka solullaan olemassaoloaan, kun Unna on enemmänkin sellainen hienovarainen hengailija. Nyyti tekee kaiken täysillä, Unna taas harkitsee tilanteen mukaan mihin viitsii energiaa kuluttaa. Jos Unnan pyytää syliin rapsuteltavaksi, se tassuttelee kainona viereen, ja painaa pään alas. Nyyti tekee kahden metrin loikan, kietaisee etutassut kaulan ympärille ja puskee koko kroppansa niin tiiviisti ihmistä vasten kun vain saa. Myös treenatessa persoonien erot korostuu, Unnan kanssa treenaaminen tuntuu yleensä enemmän yhdessä tekemiseltä - me jaetaan se kokemus ja tarvitaan toisiamme siihen. Nyytin kanssa treenaaminen tuntuu välillä siltä, kuin veisi lapsen Linnanmäelle (tai pallomereen...!) ja katsoisi vierestä kun se pitää hauskaa. Molemmat myös suhtautuvat harrastuksiin eri tavoin, Unna on iloinen hömpöttelijä jolle se palkka on tärkein, Nyyti tekee fanaattisen vakavana ja verissä suin. 

Nyyti 2,5 v.